Tänään olen seuraavan romaanini asemesta kirjoittanut vallan muuta teosta, joka itse asiassa julkaistaan ennen romaania. Ajatukseni ovat niin kiinni töissäni, etten saa blogiin kasaan kovin "koosteista" lyhytkirjoitusta. Tosin se ei ole tarpeenkaan, tämähän on työpäiväkirjamainen blogi, jossa prosessin näkyvyys sallitaan. Minun pitäisi ehkä muutenkin nojata yhä enemmän New Sentence -tyyppisiin tekniikoihin, sekä kaunokirjallisessa tuotannossa ja elämässä, heh.
Raskasta ei ole itse kirjoittaminen, vaan tähän työhön erottamattomasti liittyvä emotionaalinen vuoristorata. Viime ajat olen jälleen taiteillut tyypillisten huippujen ja "syöksyahdinkojen" maastoissa, kun nämä työn alla olevat teokseni paljastavat vuoron perään mahdollisuuksiaan ja umpikujiaan. Kuitenkin pohjalla on aina solidimpi pohja ja jatkuva vakaus: tietoisuus siitä, että olen omasta tahdostani tehnyt sellaista mitä haluan tehdä ja tutkinut taiteen keinoin minua kiinnostavia kysymyksiä. Vaikka välillä nuo kysymykset pirstoutuvat salakirjoitukseksi, jonka parissa saan pitkään taistella.
Raskasta ei ole itse kirjoittaminen, vaan tähän työhön erottamattomasti liittyvä emotionaalinen vuoristorata. Viime ajat olen jälleen taiteillut tyypillisten huippujen ja "syöksyahdinkojen" maastoissa, kun nämä työn alla olevat teokseni paljastavat vuoron perään mahdollisuuksiaan ja umpikujiaan. Kuitenkin pohjalla on aina solidimpi pohja ja jatkuva vakaus: tietoisuus siitä, että olen omasta tahdostani tehnyt sellaista mitä haluan tehdä ja tutkinut taiteen keinoin minua kiinnostavia kysymyksiä. Vaikka välillä nuo kysymykset pirstoutuvat salakirjoitukseksi, jonka parissa saan pitkään taistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti