Mistä pitäisi kirjoittaa?

En koskaan neuvo omia kirjoitusoppilaitani kirjoittamaan omasta elämästään. En tietenkään myöskään kiellä kirjoittamasta siitä. Mutta näkemykseni on, että jos kirjoittaa liian läheltä itseä, yliminä-nimisen tuomarin sensuuri iskee mitä todennäköisimmin. Minusta taiteellisesti vapauttavinta on kirjoittaa jonkin rajoitteen tai leikin kautta ja ottaa vaikkapa umpimähkäisestä teoksesta muutama lause lähtökohdaksi. Silloin pääsee hyvinkin "henkilökohtaiseen" kieleen kiinni, kun ei ole alitajuista tarvetta "todistaa" (tai väistellä) jotakin. Ne lähtökohtaiset, umpimähkäisestä teoksesta napatut lauseet ovat materiaalia, jolle voi heti tehdä jotakin; ja myöhemmin ne voi poistaa valmiista tekstistä kokonaan. Mutta tiedän, että omasta elämästä usein neuvotaan kirjoittamaan, koska "sen tuntee parhaiten". Jotkut kirjoittavatkin siitä hyvin - tulkintani mukaan siksi, että he kirjoittavat valitsemaansa tyylilajia tai genreä hyvin.

Lienee selvää tämän vuodatuksen jälkeen, että en kirjoita omaelämäkerrallisia teoksia. Sama pätee tekeillä olevaan romaaniini. Tässä vaiheessa kaikki siinä on vielä hämmennystä, kysymysmerkkiä ja outoutta.