lauantai 14. lokakuuta 2017

Rakentamisesta

Turun Kirjamessujen aikana en ehtinyt kirjoittaa blogiin (blogipäivä on lauantai). Työn alla on romaanin lisäksi nyt muutama muu teos. Ne ilmestyvät aikanaan. Lajien moninaisuus vaikuttaa työhöni aina edistävästi. Olen hyvä haistamaan, mihin teokseen mikin asia, ajatus, tilakokemus, impressio, ongelma, havainto tai kohtaus kuuluu.

Ylipäätään kirjoitan asioi(s)ta, jotka itse halua(isi)n muistaa. Tai mitä, minkä halua(isi)n nähdä. Kirja on yhdeltä osaltaan yritys palata. Palata takaisin johonkin, tietysti myös yritys muuntaa se muuksi. Ja kaikki tapahtuu yksinäisyydessä. Kaikki pilkku- ja sanavalinnat. Niistä tulee niin tuttuja, että on joka kerta hyvin vaikea myöhemmin - kirjan ilmestyttyä - ymmärtää, että lukija ei ole nähnyt tekstiä aiemmin eikä laillani kyllästynyt siihen. Ja lukijakin haluaa nähdä ja omalta osaltaan myös, tiedostamattaan ehkä, palata johonkin. Se jokin on eri kuin omani. Sen täytyy olla.


Kaikki tekstin ”tosiseikat” ovat rakennettuja, siis tulkinnanvaraisia. Silloin kun puhutaan ”vaikeasta” kirjallisuudesta, mietin usein: tuleeko vaikeuden tunne siitä, että lukijan täytyy itse rakentaa? Luoda merkitykset ja yhteydet, upota alitajuntansa (ehkä ahdistaviin ja ristiriitaisin) viesteihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti