lauantai 1. huhtikuuta 2017

Työmusiikki

Tänään aprillipäivänä 2017 käynnistän tämän blogin. Blogissa kirjoitan sekalaisista huomioista, joita kirjaa kirjoittaessa mieleen nousee. Kirjoitan paraikaa toista romaaniani, mutten siis käsittele suoraan sitä.

En ole löytänyt vielä tämän tulevan romaanini työmusiikkia. Hämmentävä ja poikkeuksellinen tilanne. Jokaisella kirjallani on ollut joukko ikiomia teoksia, joita olen työn edetessä kuunnella satoja kertoja, kunnes kirja on ollut valmis. Tampereen Roosalupi-keikalla eräs yleisön edustaja kysyi minulta, pystynkö myöhemmin kuuntelemaan niitä musiikkiteoksia, jotka ovat siivittäneet kulloistakin kirjaprojektiani. Kysymys oli hieno ja oivaltava. Vastaus on, etten pysty pitkään aikaan kirjan valmistumisen jälkeen vastaanottamaan sitä musiikkimaailmaa, joka on osaltaan johtanut teokseni syntymiseen. Ne ovat täynnä sen nimenomaisen teoksen merkityksiä, ja edustavat tunnerytmiä ja laajempaa työenergistä ilmaisua, jota kuuntelemalla pääsin aiemmin nopeasti juuri siihen, artikuloituu sanataiteellisen työhön käsiksi. Ja uuden kirjan kirjoittaminen on aina alkanut (tai vauhdittunut) siitä, että ne oikeat musiikkiteokset manifestoituvat minulle. Nyt kuuntelen kaikenlaista klassista ristiin rastiin (no, joku Brahms ei tule kyseeseen, omien rajoitusteni tähden), mutta vielä on piilossa se, mikä osaltaan tulee musiikin muodossa antamaan osviittaa tulevasta romaanista. Yleensä konserttomuotoiset teokset (solistinen käsittely + orkesteri vastapoolina sille) tukevat työskentelyäni, samoin kamarimusiikin intiimiys ja toisaalta aivan toinen äärilaita eli oopperataide. Nyt harhailen vielä tämän työmusiikkiasian kanssa, kuin korvani nukkuisivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti