En koskaan neuvo omia kirjoitusoppilaitani kirjoittamaan omasta elämästään. En tietenkään myöskään kiellä kirjoittamasta siitä. Mutta näkemykseni on, että jos kirjoittaa liian läheltä itseä, yliminä-nimisen tuomarin sensuuri iskee mitä todennäköisimmin. Minusta taiteellisesti
vapauttavinta on kirjoittaa jonkin rajoitteen tai leikin kautta ja ottaa
vaikkapa umpimähkäisestä teoksesta muutama lause lähtökohdaksi.
Silloin pääsee hyvinkin "henkilökohtaiseen" kieleen kiinni, kun ei
ole alitajuista tarvetta "todistaa" (tai väistellä) jotakin. Ne lähtökohtaiset, umpimähkäisestä teoksesta napatut lauseet ovat materiaalia, jolle voi heti tehdä jotakin; ja myöhemmin ne voi poistaa
valmiista tekstistä kokonaan. Mutta tiedän, että omasta elämästä usein neuvotaan kirjoittamaan, koska "sen tuntee parhaiten". Jotkut kirjoittavatkin siitä hyvin - tulkintani mukaan siksi, että he kirjoittavat valitsemaansa tyylilajia tai genreä hyvin.
Työblogi, jossa kirjoitan tulevan romaanini kirjoitusprosessin aikana mieleen nousevista jutuista: oheisajatusten työpäiväkirja siis. En avaudu romaanini perusideasta, vaan niistä yleisemmistä mietteistä, jotka luova työ minuun kirjoittaa. Vastaan mahdollisiin kommentteihin, jos osaan ja ehdin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti